Eilen sitten lämmiteltiin oikein kunnolla, nimittäin tupaantuliaisten muodossa. Vieraita oli mukavasti, ruokaa ja juomaa riitti. Kerrassaan mukavaa kerrankin saada talo täyteen väkeä.

Tänä aamuna olo oli varsin hyvä ja nyt olenkin käyttänyt koko päivän rääppiäisten syömiseen ja lautanauhamallien bongailemiseen netistä. Löysin sivun jolta löytyy kauan haikailemani hakaristi-malli. Tosin tuollakaan sivulla ei ole siihen ohjetta, kuten ei ole Viivi Merisalon Nauhoja -kirjassakaan, vaikka kirjassa kuva nauhasta onkin. “Double-Faced”-lautanauhan kudontatekniikka on minulle ennestään tuntematonta, mutta pitäisi varmasti siihenkin perehtyä.

Tänään näin rusakoiden sijaan pihallamme siilin ja eilen orava meinasi tulla sisälle, kun pidimme ulko-ovea auki. “Maalla” asuminen on mukavaa. ;)

Tänä aamuna uneksin tulevista tupareistamme. Toivottavasti uni ei ollut enneuni, koska unessa ruoka loppui kesken. Tähän mennessä tarjottavaksi olen kaavaillut/ olemme kaavailleet seuraavia: leikkeleitä, salamia, marinoituja herkkusieniä, oliiveja ja valkosipulinkynsiä, hyvää ruokaisaa salaattia, isoja määriä leipää, tuorejuustoja, juustotarjotin, verkkomeloonia, suklaakeksejä, sipsejä ja jotain piirakkaa. Osallistujamäärästä ei ole vielä tarkkaa tietoa, mutta eiköhän se pyöri 10-20 ihmisessä (eläimistä ei ole tietoa ;) ).

Aamulla yllätyin myös iloisesti: opintotuki ja takuuvuokra olivat tulleet tililleni. Nyt voin ostaa maton työhuoneeseen (lattia on niin kylmä, ettei sillä voi istua), kangasta makuuhuoneen ja keittiön verhoja varten, verhonipsuja, vetoketjuja tyynyjä varten, hiusväriä, lisäksi jotain pientä ekstraa.

Elämä hymyilee: on kiva koti, kaunis kesäinen ilma, tilillä rahaa ja viikonloppu tulossa!

Aamujen kulku määräytyy aivan sen mukaan millaisesta unesta on herännyt. Suurimpana osana aamuista en muista näkemiäni unia lainkaan. Useimpina aamuina kun muistan herään epämääräiseen kauhun ja surun tunteeseen.

Viime yönä näin unta, että Sampsa oli lähtenyt ulkoimaille johonkin kauas, ja en saanut häneen yhteyttä millään. Lisäksi näin unta äitini äidistä, joka on ollut manan majoilla jo kuutisen vuotta. Olen alkanut nähdä unia mummistani vasta parisen vuotta sitten. Unissa mummini on reipas ja sen ikäinen kuin kuollessaan oli, minä taas “oikean ikäinen”. Unissa usein yritän selvittää asioita mummini kanssa. Herätessäni näistä unista olen aina aivan järkyttävän surullinen.

Mummini kuolema on suurimpia surun aiheita tähän astisessa elämässäni, kuolemaan ei voinut varautua, se tuli kovin yllättäen. Toisaalta kun ihminen kuolee 81-vuotiaana, ei kuolemaa voi pitää yllätyksenä, äkkinäistä kuolemaa kylläkin.

Jaksan tarinoida mummistani kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella. Mummini kertoi minulle paljon tarinoita omasta elämästään, mutta vasta jälkikäteen olen tajunnut kuinka paljon jäi kertomatta. Olen todella vihainen itselleni, että en udellut enempää esimerkiksi arkielämästä 1930-luvun Viipurissa. Toisaalta olen todella onnellinen, että meillä oli niin välittömät välit mummini kanssa. Pitkälti häneltä minä imin innostukseni käsitöihin. Ennen mummini hautajaisia itkin sitä, että hän ei ikinä opettanut minulle vetoketjun ompelemista, vaan kommentti oli aina “seuraavalla kerralla sitten”. Tämä kommentti kertoo mielestäni hyvin siitä, kuinka asioita aina lykätään eteenpäin, vaikka niihin pitäisi tarttua heti. Ihmiselämän rajallisuutta ei tajuta. Jälkeenpäin sitten itketään. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: nykyään osaan vetoketjun ompelemisen, niin piilovetoketjun kuin tavallisenkin.

Ostaa päräytin sitten eilen kuusi metriä luonnonvalkoista (tai aivan vaaleankeltaista, miten sen nyt ottaa) villatoimikasta. Haaveena on tehdä ainakin yksi mekko Euran aluspuvun mukaan. Ainoa mikä hieman mietityttää on se, että alusmekoissa on tavallisesti käytetty palttinaa, ei toimikasta. Toimikaskankaan käyttämistä kuitenkin puolustaa se, että toimikas on kuitenkin ollut melkein yhtä yleinen kankaan sidos kuin palttinakin. Lisäksi toimikkaan rakenne on joustavampi, koska siinä langat sitoutuvat “limittäin”, lankajuoksut ovat pidempiä. Sen vuoksi toimikassidoksinen kangas tuntuu paremmalta iholla, varsinkin jos kangas on hieman paksumpaa.

Viimeinen viikko on kulunut kuin siivillä: aluksi pakkaamista, sitten muutto ja nyt nämä arkipäivät laatikoiden purkamista. Sampsa on saanut omat tavaransa paikoilleen ja eilen saatiin keittiökin kuntoon, kun tuholaismyrkyttäjät kävivät kuoriaiset myrkyttämässä. Viime viikon lopulla paljastui, että asunnosta on löytynyt epäilyttäviä kuoriaisia, ei kuitenkaan tekstiilejä syöviä otuksia. Se oli tietysti suuri helpotus minulle. Tekemistä uuden kodin kanssa vielä riittää. Omat tavarani ovat vielä kirjahyllyä lukuunottamatta sievästi sekaisin työhuoneessa, eikä missää huoneessa ole vielä verhoja. Menee varmasti viikko ennenkuin kaikki on noin suunnilleen paikoillaan. Pientä juhlistusta uuden kodin kunniaksi on tarkoitus järjestää 17.6. perjantaina.

Oma piha on ihana asia ja asuinalueemme ihanan vihreää. Lähistöllä asuu isoja rusakoita, olen joka päivä nähnyt ainakin yhden rusakon, eilen kahden metrin päässä työhuoneen ikkunasta.

Matka kotoa keskustaan on puuduttanut ainakin näin aluksi. Ei ole helppo tottua 15 minuutin sijasta 30 minuutin matkaan. Eilen tosin tajusin ottaa matkalle mukaan tenttikirjan, Vilkunan Vuotuisen ajantiedon. Matka menee hieman kivuttomammin, kun on lukemista mukana. Nyt pitäisi vielä hankkia musiikkia matkalle.

Maanantaina alkanut hammassärky tuntuu yltyneen, täytynee mennä huomenaamulla YTHS:lle käymään. Jotenkin typerää, viereisessä hampaassa on väliaikainen paikka ja välillä kuvittelenkin, että sitä särkee. Nyt olen kuitenkin varma, että kyseessä on taaempi hammas, jonka piti olla ehjä.

Opintoviikkoja ropisee ja kolmas kerta selkeästi toden sanoo: pääsin lopulta Tilastollisen kuvauksen tentistä läpi. Jipii!

Eilen oli ensimmäinen todellinen kesäpäivä: kaivoin talvisäilöstä varvassandaalit ja nyt taas läpsyttelen joka paikkaan. Mukavaa ja kevyttä. Eilen avasin myös puistojuopottelu kauden Sampsan kanssa, joimme viiniä Kaisaniemen puistoissa. Ennen sitä maistelimme ilmaista makkaraa Rautatientorilla pihakeinussa. ;)

Siskolla oli tuparit perheen kesken maanantaina, heidän kotinsa näyttää hienolta. Iines-kissa oli yllättävän uteliaalla tuulella. Siitä on tullut rohkea tyttö!

Töissä pitää kiirettä, onneksi olen saanut kesäapulaisen, joka on vielä kaiken lisäksi innokas tekemään kaikenlaista. Tänään tuli tehtyä kaksi mainosta, päivitettyä hinnastoja ja huomenna pitäisi päivitellä nettisivuja. Apulaiseni onneksi hoitaa liikettä ja asiakaspalvelua.

Viikonloppu oli kerrassaan mainio ja meni hetkessä ohi. Lauantaina ohjelmassa oli nautiskelua pasta carbonaralla, kävelyä ja muuten vain yhdessäoloa Sampsan kanssa. Sunnuntaina taas supermyöhäinen herääminen, Hesarin lukemista, seikkailua Malmin Citymarketissa ja kävelyretki Malmilta Tapulikaupunkiin.

Ihastuin suunnattomasti matkanvarrella olevaan Tapanilan puutaloalueeseen: pieniä hiekkateitä ja kylänomaista tunnelmaa. Juuri tuollaiseen paikkaan minä haluaisin muuttaa! Vanhoja puutaloja, hieman ränsistyneitäkin, varjoisia pihoja, joilla kasvaa kymmeniä erilaisia kukkalajikkeita! Alueella vilisee kissoja, jotka metsästävät pihoilla liikkuvia oravia, pieniä lapsia, jotka viihtyvät leikkimässä omalla pihalla, koska siellä on tilaa ja järkeviä virikkeitä. Pitäisi varmaan voittaa lotossa. Omakotitalo kun maksaa Helsingin seudulla 300-500 tuhatta euroa.

Puheviestinnän oppimispäiväkirja ei tunnu vieläkään valmistuvan.. Ahdistus! Sillä ei tosin enää kai ole mitään väliä, kun päiväkirja on jo muutenkin 3,5 viikkoa myöhässä.

Edelleen kipeänä. Miten voi olla flunssassa toukokuun lopussa. Aargh. Nautin töissä piparminttuteetä ja kanelikorppuja. Hyvää on ja auttaa kurkkukipuunkin.

Sain eilen siskon sohvanpäällisen melkein valmiiksi. Pienellä kotikoneella ison raskaan kankaan ompelu välillä tuntui kyllä hankalalta. Varsinkin, kun pöytä oli vielä lastattu täyteen tavaraa… Tänään pitäisi jaksaa kirjoittaa vihdoin ja viimein puheviestinnän oppimispäiväkirja. Vähän jo pelottaa saanko sitä ikinä hyväksytettyä, se kun on jo kolme viikkoa myöhässä.

Aloitin eilen tavaroiden pakkaamisen. Yhdeksän päivää muuttoon. Todella vaikeaa, kun yrittää päästä eroon turhasta roinasta, mutta ei halua luopua mistään. ;)

Nyt se sitten tuli, yskin keuhkojani pihalle. Asiakaspalvelutyössä ei kovin miellyttävää..

Osasyyllinen tautiin taitaa olla eilisiltainen reippailu. Olimme S:n kanssa iltakävelyllä Arabianrannassa, Vanhankaupunginlahdella ja pitkospuilla Lammassaareen. Auringon laskettua alemmaksi oli aika kylmä ja pukeutuminen ei tainnut olla aivan tarkoituksenmukaista. Ihanaa oli silti. Istuimme keskellä ruovikkoa Lammassaareen vievien pitkospuiden viereen rakennetulla lavalla ja katselimme kuinka kaksi kuumailmapalloa lipui majesteetillisesti ohi. Helsingin Sanomien sponsoroima mainospallo sopi hienosti keltaisen ruovikon väreihin, takana näkyi Herttoniemen kerrostalot ja hyppyrimäki. Voi kun olisi ollut kamera mukana!

Tilastotieteen tentti oli tänään kerrassaan outo. Joko osasin kaiken tai sitten vain laskin väärin kaikki tehtävät. Toivon vain niin kovasti, että pääsisin läpi. No, viikon päästä sen tietää. Enää on tehtävä puheviestinnän oppimispäiväkirja ja kudonnan kansio ja sitten voikin siirtyä kesäopintojen pariin. Ne ovatkin herkkua: kutomista ja kansatiedettä. Jee! Tietysti kahdeksan tunnin työpäivät hieman rajoittavat opiskelua..

Tänään ajattelin pitää vapaaillan ja kaavoittaa hametta. Musta kangas, jossa on valkoisia pilkkuja on odottanut jo aika kauan. Lisäksi haluaisin oranssin pellavahameen. Kangas on, mutta en tiedä minkä mallisen hameen haluaisin. Kellotetun varmaan, mutta olisi kiva saada siihen vaikka joitain saumoja. Ehkä teen etu- ja takakappaleen kummankin kolmesta eri kappaleesta.

Nyt olisi myös aikaa S:n muinaispuvun housuille ja roomalaistunikalle. Olisi taas niin kiva päästä ompelemaan käsin. Itselleni haluaisin tehdä tossumaiset kengät, mutta siihen tarvitsen opastusta. Ihan itse en sellaisia osaa tehdä.

Huomenna alkaa sitten pakkaaminen muuttoa varten. ;)