Sukkainnostus jatkuu, nämä valmistuivat viime viikolla ja nyt puikoilla on jo ihan toisenlaiset sukat (Minecraft -aihe on on minun ehdottama, mutta Mies valitsi motiiviksi juuri Creeperin :) ).

Sukat on neulottu Gründl Four Seasons -merkin Hot Socks Luxor -langasta (100g/420m, 75% villa, 25% polyamidi).  Sukkien malli on oikeastaan sama kuin edellisissä, silmukkamäärät ja kerrosmäärät ovat vain suuremmat. Saksalaisen (hollantilaisen) kantapään sijaan tein vahvistetun ranskalaisen. Kärjen nauhakavennuksenkin tein vähän leveämmäksi.

Lankaa meni kokoon 40/41 melkein tasan 100 grammaa, jäljelle jäi noin  kaksi metriä!  Taputtelin tämän vuoksi itseäni henkisestä selkään toisen sukan kärkikavennuksen jälkeen, olisi kyllä harmittanut, jos lankaa olisi pitänyt hankkia lisää.  Neulekäsialani on muuten löyhentynyt, aikaisemmin tällaiseen sukkalankaan sopivat 2,5 mm:n paksuiset puikot, nyt sopivat ovat 2,25 mm:n kokoiset. Käsialani on ollut aikaisemmin ohuissa langoissa vähän liiankin tiukka.

Näistä sukista tuli ehkä vähän hassun pituiset. En osaa oikein käyttää ohuita pohjepituisia sukkia, hameiden ja leninkien kanssa ne näyttävät oudoilta, polvipituiset sopivat paljon paremmin. Muuten kyllä tykkään.

Nyt sukkaprojekteja on mielessä vaikka kuinka monta. Sukkalankojakin on kertynyt vaikka muille jakaa, eli materiaalista ei ainakaan tule puutetta. Lähdemme kesälomalla Ranskaan ja koska ajattelimme viettää osan lomasta ihan vain oleiluun ja fiilistelyyn, aikaa neulomiseen kyllä riittää. Nyt vaan pitäisi keksiä, että mitä lankoja haluaisin mukaan ottaa, koska ainakaan viime vierailulla en Arlesissa lankakauppaan törmännyt.

Sopivien ukkalankojen lisäksi haluaisin löytää täydellisen sukkatekniikkaraamatun. Kirjan, jossa olisi kaikki mahdolliset (ja myös mahdottomat ja ennen keksimättömät!) sukkiin sopivat tekniikat. Kokonaisten sukkien ohjeita ei tarvitsisi olla, vaan kirja saisi olla teos Sukan Anatomiasta. Tällaista kirjaahan ei kai vielä ole olemassa, mutta toivottavasti joku tekniikkaorientoitunut sellaisen joskus tekee. Susanna ehdotti, että voisin printata mukaan kaikki Ullassa julkaistut tekniikkaartikkelit. Se on aika lähellä, mutta ei vielä ihan sitä, mistä unelmoin. Luultavammin otan lomalle mukaan joukon sekalaisia ohjeita ja sovellan itse, niinhän se normaalistikin toimii. :)

Tämä neuletakki sai alkunsa oikeastaan jo viime kesäkuussa, mutta aivan erilaisena. Tarkoitus oli tehdä hyvin yksinkertainen sileäneuloksinen neuletakki merseroidusta puuvillasta. Yksinkertainen siksi, että suurin osa neuletakeistani on aika erikoisia ja eivät tyylillisesti sovi kovinkaan monenlaisten vaatteiden kanssa.  Aloitin siis neulomaan sileää neuletta, jaksoin neuloa vartalo-osaa noin kymmenen senttiä ja sitten kyllästyin. Sileä neulos tylsästä sileästä puuvillasta on tosiaan tylsää! Neuleen alku jäi kässäpussiin ja muutossa se joutui vaatehuoneen perälle.

Nyt helmikuussa sitten totesin, etten jaksa neuloa aivan perusneuletakkia ja purin viimekesäisen takin alun. Takissa on pakko olla jokin juju, oli se sitten joku yksityiskohta tai vaikkapa vähän erilainen pitsineule.  Tällainen siitä sitten tuli.

Takki pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön Berliinin reissulla, napit sain kiinnitettyä lähtöä edeltävänä iltana. Kuvia (joista tietty on kiittäminen maailman parasta matkaseuraa eli aviomiestäni) varten kiipesimme Volkspark Friedrichshainissa sijaitsevalle bunkkerivuorelle, joka tosiaan on rakennettu sodanaikaisen bunkkerirakennelman päälle. Todella kreisiä, koska vuori vaikuttaa jotenkin todella luonnolliselta.

Toisesta Berliinin rakennusprojektista: Neuletakkikuvissa itseasiassa siintää taustalla minun mielestäni Berliinin hienoin rakennus, jättimäiseltä joulukoristeelta näyttävä tv-torni (ylemmässä kuvassa tuossa käteni yläpuolella :) ).

Takki on oikeastaan todella perusneuletakki, mutta itse tykkään sileän merseroidun puuvillalangan ja kolmiulotteiselta näyttävän pitsineuloksen liitosta. Kolmiuloisuutta ja volyymia pitsineulokseen tuovat ainaoikeinneulotut raidat.

Takin malli ja pitsineulos on omasta päästä ja olin aika ihmeissäni, kun Ravelrystä jossain vaiheessa katselin, että mitä muuta Rico Designin Essentials Cotton DK -langasta on tehty. Yksi ravelrylainen oli tehnyt Kim Hargreavesin Anaïs-neuletakin ja sehän on tyyliltään aika samanlainen kuin minun takkini, vaikka toki onkin paljon niukempi ja lyhythihainen. Ehkä lanka halusi juuri tämän tyyppiseksi takiksi :)

Neuloin takin vartalo-osan yhtenäisenä hihoihin saakka, neuloin hihat ja takin yläosan perinteisesti erikseen ja istutin hihat lopuksi kädentielle ompelemalla. Vartalo-osassa pitsineulos osoittautui aika haastavaksi: olin neulonut takkia jo parikymmentä senttiä, kun jouduin myöntämään, että sen vartalonympärys oli melkein neljänneksen liian iso (tällaista urpoilua ei ole tapahtunut aikoihin ja purkaminen otti todella päähän!). Hihaistutus näyttää takapuolella jotenkin paljon oudommalta kuin etupuolella, muuten takki istuu hyvin.

Lopuksi neuloin nappilistan ja pääntien reunan. Minulla on jonkinlainen pakkomielle saada nappilista ryhdikkääksi, ettei se löpsötä tai irvistele kiinni tai auki ollessaan. Puuvilla on villaa paljon armottomampi materiaali ja tässä takissa en saanut nappilistaa niin kauniiksi kuin olisin halunnut. Listä vähän töröttää ylä- ja alareunasta.

Neuletakin tiedot

• Lanka: Rico Designin Essentials Cotton DK (130m/50g) 400g
• Puikot: Pyöröpuikot, Pitsi-Addit 3,5 mm
• Neuleen koko n. 42/L

Napit ovat löytö kirpparilta vuosien takaa. Ne ovat kevyttä materiaalia ja oikeastaan sinivihreät, jostain syystä kuvassa ne näyttävät melkein mustilta. Nappien materiaali on kevyttä, se vaikuttaa melkein paperimassalta.

Kuvia lisää Flickrissä.

Eilen otettiin kauppa- ja kirjastoreissulla muutamia kuvia viime viikonloppuna valmistuneesta punaisesta takista. Torkkelinmäellä oli niin kirkasta, että värit ovat kuvissa hieman palaneet puhki ja minä siristelen silmiäni. Siksi näihin kuviin sopii hyvin soundtrackiksi The Gatheringin versio kappaleesta When the sun hits.  Kappale You Tubessa (ei suostunut upottumaan tähän postaukseen) ja Spotifyssä. Ihanaa, että aurinko paistaa!

Punaisesta takista on tietoja jo edellisessä postauksessa. Malli on suurinpiirtein sama kuin Vihreässä jakussa, mutta silmukkamääriä oli muutettava, kun neuletiheys ei täsmännyt.  Takista tuli lyhythihainen ja helmasta lyhyempi, koska lankaa oli vain 450 grammaa. Se ei sinänsä haittaa, koska tuo takki on joka tapauksessa hyvin lämmin.

Soljet ovat siskoni vanhasta neuletakista, johon ne oli otettu siskoni UFFilta 90-luvun alussa ostamasta tirolilaisjakusta. Oikein hyvää kierrättämistä siis! Päädyin vain  kolmeen hakaspariin, vaikka niitä olisi kaiken kaikkiaan ollut viisi. Viidellä hakasparilla jakusta olisi tullut mielestäni liian kansallisromanttinen.

Lankaa jäi 450 grammasta tämän verran, hihat neuloin viimeiseksi. Onneksi saan kiksejä siitä, että mittailen ja tarkkailen langan riittävyyttä, muuten tuo olisi tehnyt hulluksi.

Kuvakrediitit minusta ja takista menevät Miehelle, mutta yksityiskohtakuvat otin itse. Lisää kuvia Flickrissä.

Vihreä takki oli tekeillä aina alkusyksystä saakka. Halusin saada sen valmiiksi pakkasille ja nythän näyttää siltä, että kylmät ilmat vain jatkuvat. Hyvä, koska olen takkiin todella tykästynyt. Ensinnäkin on väri. Intensiivinen vihreä, jossa lähempää katsoessa on keltaisia, vihreitä ja oransseja pilkkuja. Sitten on lanka, jonka struktuuri on paksua, ilmavaa ja haurasta, mutta neulottuna tiiviinä pintana todella jämäkkää. Mallikin on onnistunut ja oikein kotoisa.

Lanka on Rowanspun Arania (Ravelry-linkki) , jonka tilasin Cucumber Patchista jo viidettä vuotta sitten. Langan valmistus on valitettavasti lopetettu vuosia sitten. Takkiin lankaa upposi noin 600 grammaa eli en käyttänyt kaikkea 700 grammaa. Jossain vaiheessa tämä takki saattaa saada vyön tai sitten ei. Neuloin suositusta pienemmillä, 4,5 numeron puikoilla, että pinnasta tuli jämäkämpi ja neuleesta “takkimaisempi”. Höyrytys rentoutti neulepintaa ihmeellisesti ja teki mukavan huopamaisen.

Takin malli on omasta päästä. Yläosan pidennetyin silmukoin tehtyyn pintaneulekuvioon otin mallia jostain mallikirjasta/lehdestä, mutta koska takki on ollut tekeillä niin monta kuukautta, en kuollaksenikaan muista mistä malli on peräisin. Pitäisi aina kirjoittaa tällaiset muistiin.

Neuloin takin ylhäältä alaspäin: ensin kaarrokkeen, sitten hihat, sitten vartalo-osan. Viimeiseksi neuloin päätien, että sain sen reunan samannäköiseksi kuin hihansuut ja takin helman. Sitten neuloin vielä erikseen taskun ja lisäsin sen ompelemalla. Tasku on enemmän käytännöllisyyden kuin tyylin sanelema: hameissa ei usein ole taskuja ja johonkin nenäliina ja satunnaisesti myös puhelin on saatava laitettua.

Viime viikolla kävi hyvä tuuri: neuletakki oli juuri valmistumassa ja sitten sattumalta löysin kirpparilta kuvissa päälläni olevan tweed-hameen hintaan 4,50 euroa. Olinkin jo pähkäillyt, että minkä hameen kanssa vihreä ihanuus parhaiten sopii. Nyt on sitten asukokonaisuus lopputalveksi ja vaikka loppuelämäksi. Ehkä alankin tweed-rouvaksi!

Napit ovat kookospähkinän kuorta ja ne sopivat takkiin täydellisesti. Samaisia kookosnappeja muuten tuli pieni valikoima Helsingin Lankamaailmaan viime viikolla eli vinkvink, jos kiinnostaa.

Lisää kuvia vihreästä takista löytyy Flickristä 2011 -kansiosta. Yksityiskohtakuvat olen ottanut itse, muista kuvista suurkiitos Miehelleni.