…uudet alennuksesta ostetut remmikengät ja jääkaapista aamulla löydetty (viikko sitten ostettu) suklaalevyn puolikas.

Kengät ovat Biancon, nahkaa ulkoa ja sisältä. Hinta alennuksessa vain 36 euroa! Ei haittaa, vaikka näitä voi käyttää vasta puolen vuoden kuluttua ulkona. Kotona voin hyvin tepastella kengillä vaikka koko talven.

Eilisten luentojen saldo on tämä:

Yli puolimetriä Kitten Mohair -kaulahuivia. Neulemalli taisi olla vähän liian yksinkertainen tuohon lankaan, pitsimäisyyttä voisi olla enemmän. Tosin uskon pingottamisen ja höyryttämisen auttavan asiaan.

Taas merihistoriaan: Yrjö Kaukiaisen A history of Finnish shipping on muuten helppoa luettavaa, kun on Suomen yleinen historia hallussa, mutta mikä paikka on Sound? Se on jokin paikka Itämerellä, jossa jouduttiin maksamaan rahdista tullia ainakin 1400-1600 -luvuilla. Olisiko se Sundin kaupunki Ahvenanmaalla? Äärimmäisen rasittavaa, kun ei tiedä kaikista sanoista mitä ne ovat suomeksi. Monet asiat voi kyllä arvailla. Nyt esimerkiksi tiedän, että tapulikaupunki on staple town englanniksi.

EDIT: Marjut valaisi asiaa Wikipedian avulla. Sound on mitä luultavimmin Öresundin kaupunki.

Minulle on ihan turha väittää, että luentojen välillä olevat 2,5 tuntia voisi käyttää järkevästi. Esseen kirjoittamisesta ei tule mitään, mutta ehkä kohta voisi lähteä metsästämään tenttikirjoja. EHKÄ.

Tämänkin päivän luennot käytän kuitenkin järkevästi hyödykseni. Ensimmäisen luennon aikana sain valmiiksi 20 senttiä vaaleanpunaista Kitten Mohair -huivia. Aamuinen luento oli varsin mielenkiintoinen. Ainedidaktiikasta ja uudesta kirjastaan “Ankarat silkkaa hyvyyttään” luennoi Ulla-Maija Salo. Kirja kertoo erilaisista koulu- ja opettajamuistoista. Suosittelen kirjaa luettavaksi, vaikkei opettajaksi olisi ryhtymässäkään.

Vaikkei tämä poliittinen tai yhteiskunnallinen blogi olekaan, niin levottomuudet Ranskassa ovat saaneet minutkin huolestumaan yhä enemmän. Minä en asiasta aio kirjoittaa, koska Jussi Halla-aho sanoo minun mielestäni jo kaiken omalla Mielipiteitä-sivuillaan.

Tänään sain valmiiksi tämän (niin kuvan kuin kaulahuivinkin ;) ):

Photoshop on ystävä. ;) Lankaa kaulahuiviin meni lopulta 135 grammaa. Pelkäsin aluksi, että huivista tulee liian karhea, mutta hyöryttäessä (ja silitysraudalla myös kostean kankaan läpi painaessa) huivin pinnasta tuli ihan sileä ja huivista todella pehmeä. Pitsimallia kommentoin postauksessa muutama päivä sitten. Huivi on samaa virolaista Lõngad-villalankaa kuin lapaset, jotka sain aikaisemmin viikolla valmiiksi. Lapaset neuloin nro 3:n puikoilla, mutta huivin nro 4:n. Olen todella tyytyväinen settiin, nyt voi tulla rauhassa kylmät ilmat, minun kaulani tai näppini eivät palele!

Viikonloppu meni taas vauhdilla, perjantaina meillä taas pelattiin, syöpöteltiin ja hieman juopoteltiinkin. Minä vain syöpöttelin ja juopottelin.;) Eilen siskollani ja puolisollaan oli tupaantuliaiset ja tänään taas vietimme laiskottelupäivää. Anni oli täällä, laitoimme hyvää ruokaa ja katsoimme seikkailuhömppää. Kokonaisuudessaan oli todella kiva viikonloppu.

Huomenna pitäisi metsästää muutama kirja kirjastoista, jatkaa esseetä arvioinnista ja kuunnella kaksi luentoa.

Tämän viikon folkloristiikan luennolla tuli puhetta tästä runosta, joka on niitä harvoja rakkauslauluja, joita kalevalaisesta kansanperinteessä on:

Jos oot musta, mun omani

rauan karva, rakkahani:

selin muihen seisotate

selin muihen, päin minuhun!

Jos minä, pilonen piika

voisin paialla parata

sääret vikkelisukilla….

(Mateli Kuivalatar 1838, SKVR VII2: 2329)

… ja luennoitsijamme ei tiennyt mitkä ovat vikkelisukat. Mutta minähän tiesin ja minähän kerroin (tosin en ihan näin pitkästi):

Houtskarin ja Äyräpään sukat:

Mielestäni vikkelisukat ovat yksi kauneimpia suomalaisen kansanomaisen puvun osia. Vikkelisukat ovat hyvin kauniit, mutta samaan aikaan myös hyvin yksinkertaiset. Niiden malli on ajaton, sukat kävisivät hyvin tähän päiväänkin. Nykyään vikkelisukilla onkin tietyllä tavalla arvostettu asema: Ne ovat osa kansallispukua, ainakin osaan pitäjäpuvuista kuuluu omat sukkamallinsa. Käytössä osana kansanpukua vikkelisukat ovat olleet vielä 1800-luvulla.

Vikkelisukat ovat olleet osa pyhäpukua, arkena kuljettiin paljain jaloin tai pässinpökkimissä. Vikkelisukat ovat ulottuneet polven alapuolelle ja ne on kiinnitetty sukkanauhoin. Sukat ovat olleet joko hyvin ohutta puuvilla- tai villalankaa ja ne ovat olleet yksinkertaiset, muuten kuin vikkelin osalta sukat olivat sileää neulosta. Sukkien väri on ollut useimmiten valkoinen tai punainen.

Sukkasillaan-kirjasta modernin ajan vikkelisukat:

Vikkeli on sukkaan nilkan ja säären ulkoreunalle neulottu kaunis kuvio. Kuvio koostuu useimmin oikeista, nurjista ja kaksinkertaisista nurjista silmukoista. Joskus harvoin vikkeli voi olla värikäs, kirjoneuleena neulottu.

Erikoinen värikäs vikkelisukka Seiskarista:

Vikkelien kuviomallit ovat vaihdelleet ja eri tavoin kuvioituja vikkelisukkia on kerätty Kansallismuseon kokoelmiin runsaasti. Kuviomallit on useasti nimetty sen pitäjän mukaan, mistä sukat on saaatu Kansallismuseon kokoelmiin, mutta ei tietenkään voida sanoa, että mallit olisivat olleet juuri pitäjien omia erikoisuuksia. Kuviomallit ovat geometrisia, ne voivat koostua muun muassa kolmioista, neliöistä, vinonelioistä ja risteistä.

Vikkelisukkien koristeellisen mallineuleen erikoisuus on jo edellä mainittu kaksinkertainen nurja silmukka. Kaksinkertainen nurja silmukka on koristeellisempi kuin yksinkertainen nurja silmukka. Se neulotaan näin: Lanka viedään neulottavan silmukan eteen, silmukka nostetaan neulomatta oikealle puikolla, lanka viedään taakse, silmukka nostetaan takaisin vasemmalle puikolle ja vasta nyt neulotaan nurin.

Vikkelisukkatietoa ja -malleja:

Suomen kansallispukuja 1 (Sirelius, U.T)

Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita (Almay, M; Luutonen, M; Mitronen K.)

Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä (Olki, M.)

Sukkasillaan (Mitronen, K.; Vilkkumaa, L.)

Hassu sattuma oli se, että kun tänään aloin hakea tietoa vikkelisukista, niin Sukkasillaan -kirjasta löysin saman runon toisinnon. Aikaisemmin, kun viime viikolla olin kirjan ostanut, en runoon ollut kiinnittänyt huomiota. Totta puhuen en ollut edes lukenut koko kirjaa vielä, selannut vain. Tämä Kantelettaressakin esiintyvä toisinto on tosin pidempi ja vikkelisukkien ohella siinä mainitaan kirjakintahat, komeasti kirjotut kintaat. Oma mielitty tulee tietysti pukea itse tehtyihin komeisiin vaatteisiin. Ei tie miehen sydämeen kulje vatsan vaan vaatteiden kautta. ;)

Kiitos alkuviikon luentojen olen saanut päättelyä vaille valmiiksi itselleni kellanvihreät lapaset. Kaulaliinaakin on tullut aloiteltua pätkän verran samasta langasta. Luennoilla neulominen pitää ajatukset itse luennossa, enkä rupea haaveilemaan muuta. Uskaltauduin eilen jopa ensimmäistä kertaa neulomaan folkloristiikan luennolla.;)

Lapasten ja huivin lanka on taas kerran virolaista Lõngad-lankaa, ihana 100% villalankaa, mukavan karheaa, mutta kuitenkin kaulahuiviinkin sopivaa. Lapasiin tein peukalokiilat, peruslapasten malli omasta päästä. Lankaa lapasiin meni noin 70 grammaa.

Kaulahuivin pitsimalli on Novita 3/2005 -lehden vaaleanpunaisesta ponchomallista. Olen ihastellut kyseistä ponchoa jo pitkään, ehkäpä sen jossain vaiheessa teenkin. Luultavasti kyllä mustana, tummanvihreänä tai -punaisena, mutta en ainakaan vaaleanpunaisena.

Tänään olen edistynyt muutenkin: Esseet arvioinnin olemuksesta ovat pikkuhiljaa muotoutumassa.

Itsetehdyt lapaset ja ostopipo silkkityynyllä:

Tässä ovat siskon lapaset, jotka päättelin tänä aamuna. Väri on hieman eri kuin pipossa, joka toimi värimallina, mutta toivottavasti lapaset kuitenkin kelpaavat. Lapaset ovat aivan peruslapaset ja “huikaisevan monimutkainen” on malli omasta päästä. Lankana Asa Gjestal Spinnerin Janne-lanka (85% villaa, 15% polyamidia). Lankaa meni noin 75 grammaa. En ole vielä kuullut sisaren kommenttia lapasista, mutta itse ainakin niistä tykkään. Ajattelin tehdä virolaisesta vihreänkeltaisesta langasta itselleni samantyyppiset, tosin varmaan peukalokiilalla varustettuna.

Viikonloppuna alkoi siis uusi vuosi, ainakin vanhan suomalaisen tavan mukaan. Kekriä juhlistettiin sopivilla antimilla ja retkillä Rapolan linnanvuorelle ja kalmistoon. Tästä vuodesta on tulossa lauantai-illan mukaan ainakin hyvin ruokaisa, juomaisa ja onnellinen. Sunnuntaina kotiin päästyämme nukuimmekin sitten 13 tuntia putkeen.

Kuva kekrin vietosta. Neidille mysteeri maistuu (TAAS):

Opaskirjojeni kokoelmani karttui Ilsan lahjottua minua ihanalla Miten saan sen oikean -opaskirjalla. Kirja on helmi 1950-luvulta ja sisältää neuvoja siihen, kuinka mies saadaan nalkkiin. Suurkiitokset vielä tytölle!

Käsityöosastossa tai opiskeluasioissa ei ole tapahtunut suurta edistystä viime viikolta. Punaisen mohairneuletakin kummatkin hihat ovat kasvaneet pituutta ja siskon käsineet ovat melkein valmiit.

Toinen periodi yliopistolla alkoi tänään, minulla ohjelmassa lähinnä kasvatustiedettä, merihistoriaa ja folkloristiikkaa. Työlistalla kolme esseetä ja parin viikon päästä kirjatentti. Näin alkuun siis.

…done nothing. Siltä ainakin tuntuu. Alkuviikko meni keskiviikkoiseen merihistorian tenttiin lukiessa. Eilen tuli juhlistettua siipan syntymäpäivää portviinillä, herkuilla ja seurustelulla sekä elokuvan (Barry Lyndon) katselulla. Tänään on mennyt koko päivä kirjamessuilla.

Olen aloittanut punaista mohairneuletakin tekemistä, mutta en oikein tiedä, että pidänkö langasta. Jotenkin mohair tuntuu olevan liian pehmeää minulle. Ihan perusneuletakki langasta kuitenkin pitäisi syntyä. Haluaisin takkiin hieman vintagetyyliä, mitoitus tulee olemaan tiukka. Katsotaan, että miellyttääkö neule kun valmistuu, malli kun syntyy päässä sitämukaa kun neule valmistuu.;)

Luonnos punaista mohairvillatakkia varten:

Nappivaihtoehtoja neuletakkia varten. Nyt on varaa mistä valita, kun kävin ostamassa tämän.;)

Hihan alkua. Neulon tottakai taas suljettuna neuloksena.

Kirjamessuilla oli varsin kivaa. Aamulla kolusin antikvariaattipuolta yksin ja kuuntelin haastatteluja ja myöhemmin kiertelin äidin kanssa uusien kirjojen osastoja.

Minua ei pitäisi päästää kirjamessuille. Romutin budjettini ja edes kaduta, koska sain rahoilleni vastiketta. Tosin vähän helpottaa se, että äitikin innostui ostelemaan kirjoja niin paljon kuin jaksoi kantaa. ;) Tässä yhteiskuva ostamistani kirjoista.

Kasasta puuttuu Sukkasillaan -kirja, joka olikin ainoa uusi kirja, jonka ostin. Haikailin kirjaa jo pari viikkoa sitten Akateemisessa ja nyt kun kirja oli messualennuksessa, niin pitihän se ostaa pois kuleksimasta. Muuten kaikki ostamani kirjat olivat antikvariaariselta puolelta.

Jos aloitetaan aluksi käsityökirjoista, niin Mary Oljen kirjoja tuli ostettua kolme. Kirjat eivät ole kauhean hyväkuntoisia, mutta niissä on suomalaisia perinteisiä sukka- ja lapasmalleja, ohjeita jopa kansallispukujen sukkiin. Pidän kovasti noista kirjoneulemalleista.

Neulepukimia koko vuodeksi on 50-luvun muodin riemujuhlaa. Olen ihan onnessani tuosta kirjasta. Paljon ihania neuletakkeja, -paitoja ja jopa hameita.

Löysin myös näköispainokset U.T. Sireliuksen Suomen kansallispukuja 1 ja 2 -vihkosista. Vihkoset ovat todella nättejä. Vesiväripiirrokset ja yksityiskuvat liiveistä ja kankaista ovat tosin vain hyvin suuntaa-antavia. Noilla piirroksilla ei kansallispukua kyllä tekisi.

Kartutin myös sidosoppikirjastoani kauan haikailemallani Helvi Pyysalon sidosoppikirjalla. Ostin myös pienen oppaan vaatekankaiden kutomiseen, Kotikankurin sidosoppaan.

Ilmaiseksi kaupanpäälliseksi sain vielä Uusi ryijyjä -vihkosen, jossa on Vuorelman ryijymalleja 50-luvulta. Löysin myös Georg Simmelin, oikeastaan ensimmäisen muotia käsitelleen filosofin esseekokoelman Muodin filosofia. Tuo kirja on pitänyt lukea jo pitkään, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Nyt se sitten löytyy omasta kirjahyllystä. ;)

Ostin myös kirjoja, jotka eivät liity mitenkään käsitöihin. Kerään tosiaan erilaisia vanhoja naisille tarkoitettuja oppaita ja nyt löysin vuonna 1927 painetun Aviopuolisot -teoksen, joka käsittelee naisten ja miesten erilaista käsitystä sukupuolielämästä. Riemastuttava teos, joka viihdyttää varmasti. ;) Saman antikvariaatin osastolta löytyi oikea helmi, Pin-up -lehti vuodelta 1951. 50-luvun pin-up -lehdet ovat ihania, koska ne ovat niin viattomia. Myöhemmin löysin vielä Taschenin julkaiseman kuvateoksen pin-up -tytöistä.

Eli kirjamessut olivat kannaltani menestys. Rahaa ei itseasiassa mennyt niin kovin paljon, mutta koska rahat ovat muutenkin nyt tiukilla opiskelijabudjetilla, niin tuollaiset ylimääräiset menot stressaavat. MUTTA minä olen nyt ihanien kirjojen omistaja!;)

Myöhään lauantai-illalla tuli tehtyä tämä vihreä juttu valmiiksi:

Edestä…

…ja takaa.

Oman kodin edusta on paras paikka kuvata, pihaan paistaa mukavasti aurinko aamupäivällä.;)

Nyt hihattimen teknisiä tietoja. Eli lanka on virolaista Lõngad-villalankaa. Lankaa meni yhteensä noin 215 grammaa. Hihansuiden korinpohjaneulos on neulottu nro 4:n ja sileä neulos nro 3:n puikoilla. Hihat neuloin suljettuna ja takakappaleen liitin hihoihin raglansaumalla. Lopuksi ei siis tarvinnut ommella saumoja, joiden ompelua inhoan. Niin taitavat kyllä kaikki muutkin inhota. Viimeistykseksi tein tavallisen resorin aikomani palmikon sijaan. Ajattelin, että palmikko ei joustaisi tarpeeksi.

EDIT: Hihattimen malli on itse suunniteltu, mutta inspiraatiota olen ottanut näkemistäni hihattimista. Mutta kaikki silmukka- ja kerrosmäärät olen vain niin sanotusti “vetänyt hatusta”.;)

Hihat ovat ylipitkät, minä kun tykkään sellaisista. Hihatinta on tullut jo paljon testailtua ja täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen siihen. Hihatin on yllättävän lämmittävä, vaikka se lämmittää vain käsiä, hartioita ja yläselkää. Korinpohjaneulosta olevat hihansuut toimivat hyvin katseenvangitsijoina, kun hihatin on muuten niin yksinkertainen.

Siipan kommentti oli mainio, kun ensimmäistä kertaa näytin, että mitä oikein olin tekemässä (hihojen yhdistämisvaiheessa). Hämmästynyt kommentti kuului: “Ai siihen ei tule mitään muuta kuin noi hihat?!”. Hän ei ollut ikinä nähnyt hihatinta aikaisemmin, vaikka vakuuttelin niiden olleen “muodissa” jo useamman vuoden.

Nyt armotonta tenttiin lukua alkuviikko, käsitöitä ei varmaankaan ehdi pahemmin tehdä. Ei kiva. Ja nyt pitäisi muka olla jonkinlainen “väliviikko” yliopistolla…