Tämän viikon folkloristiikan luennolla tuli puhetta tästä runosta, joka on niitä harvoja rakkauslauluja, joita kalevalaisesta kansanperinteessä on:
Jos oot musta, mun omani
rauan karva, rakkahani:
selin muihen seisotate
selin muihen, päin minuhun!
Jos minä, pilonen piika
voisin paialla parata
sääret vikkelisukilla….
(Mateli Kuivalatar 1838, SKVR VII2: 2329)
… ja luennoitsijamme ei tiennyt mitkä ovat vikkelisukat. Mutta minähän tiesin ja minähän kerroin (tosin en ihan näin pitkästi):
Houtskarin ja Äyräpään sukat:


Mielestäni vikkelisukat ovat yksi kauneimpia suomalaisen kansanomaisen puvun osia. Vikkelisukat ovat hyvin kauniit, mutta samaan aikaan myös hyvin yksinkertaiset. Niiden malli on ajaton, sukat kävisivät hyvin tähän päiväänkin. Nykyään vikkelisukilla onkin tietyllä tavalla arvostettu asema: Ne ovat osa kansallispukua, ainakin osaan pitäjäpuvuista kuuluu omat sukkamallinsa. Käytössä osana kansanpukua vikkelisukat ovat olleet vielä 1800-luvulla.
Vikkelisukat ovat olleet osa pyhäpukua, arkena kuljettiin paljain jaloin tai pässinpökkimissä. Vikkelisukat ovat ulottuneet polven alapuolelle ja ne on kiinnitetty sukkanauhoin. Sukat ovat olleet joko hyvin ohutta puuvilla- tai villalankaa ja ne ovat olleet yksinkertaiset, muuten kuin vikkelin osalta sukat olivat sileää neulosta. Sukkien väri on ollut useimmiten valkoinen tai punainen.
Sukkasillaan-kirjasta modernin ajan vikkelisukat:

Vikkeli on sukkaan nilkan ja säären ulkoreunalle neulottu kaunis kuvio. Kuvio koostuu useimmin oikeista, nurjista ja kaksinkertaisista nurjista silmukoista. Joskus harvoin vikkeli voi olla värikäs, kirjoneuleena neulottu.
Erikoinen värikäs vikkelisukka Seiskarista:

Vikkelien kuviomallit ovat vaihdelleet ja eri tavoin kuvioituja vikkelisukkia on kerätty Kansallismuseon kokoelmiin runsaasti. Kuviomallit on useasti nimetty sen pitäjän mukaan, mistä sukat on saaatu Kansallismuseon kokoelmiin, mutta ei tietenkään voida sanoa, että mallit olisivat olleet juuri pitäjien omia erikoisuuksia. Kuviomallit ovat geometrisia, ne voivat koostua muun muassa kolmioista, neliöistä, vinonelioistä ja risteistä.
Vikkelisukkien koristeellisen mallineuleen erikoisuus on jo edellä mainittu kaksinkertainen nurja silmukka. Kaksinkertainen nurja silmukka on koristeellisempi kuin yksinkertainen nurja silmukka. Se neulotaan näin: Lanka viedään neulottavan silmukan eteen, silmukka nostetaan neulomatta oikealle puikolla, lanka viedään taakse, silmukka nostetaan takaisin vasemmalle puikolle ja vasta nyt neulotaan nurin.
Vikkelisukkatietoa ja -malleja:
Suomen kansallispukuja 1 (Sirelius, U.T)
Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita (Almay, M; Luutonen, M; Mitronen K.)
Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä (Olki, M.)
Sukkasillaan (Mitronen, K.; Vilkkumaa, L.)
Hassu sattuma oli se, että kun tänään aloin hakea tietoa vikkelisukista, niin Sukkasillaan -kirjasta löysin saman runon toisinnon. Aikaisemmin, kun viime viikolla olin kirjan ostanut, en runoon ollut kiinnittänyt huomiota. Totta puhuen en ollut edes lukenut koko kirjaa vielä, selannut vain. Tämä Kantelettaressakin esiintyvä toisinto on tosin pidempi ja vikkelisukkien ohella siinä mainitaan kirjakintahat, komeasti kirjotut kintaat. Oma mielitty tulee tietysti pukea itse tehtyihin komeisiin vaatteisiin. Ei tie miehen sydämeen kulje vatsan vaan vaatteiden kautta. ;)