Silmä, pisto, tikki, takki

Seuraavanlaista tapahtumaa pukkaa eli

Tervetuloa Keittiönperäyrittäjien käsityö ja -tarvikemarkkinoille

Tapahtumapaikka on Tieteiden talo Kruununhaassa, osoite on Kirkkokatu 6, Helsinki

Tapahtuma on avoinna la-su  10. -11. 9.  klo 10-17

[vapaa pääsy]

Tule tutustumaan kehräämiseen, lautanauhan tekoon, kuulemaan pitsineulonnasta, neulojan apuvälineistä ja tekemään tarvikehankintoja syksyn ja talven käsitöitä varten. Myynnissä on mm. klassisia neulelankoja, käsinvärjättyjä lankoja, käsityöpusseja ja -kasseja, silmukkamerkkejä, sukkablokkeja neuleasusteita, koruja, puikkoja ja muita tarvikkeita. Markkinahinnoin tietenkin!

Tapahtumassa esiintyvät ainakin neulesuunnittelija Mari Muinonen, lautanauhailija Laura Hämäri, Pitsit puikoille -kirjan tekijät Johanna Koski ja Kristel Nyberg ja Neulekirjan tekijä Ilona Korhonen. Markkinat on myös tapaamispaikka kädentaidoista kiinnostuneille. Ota oma neuletyösi mukaan ja tule neulomaan neulekahvilaan vaikka kumpanakin päivänä.

Mukana ovat: HanduHelmipuikkoHippakorutIhan Kiva KauppaKirjava keräLiila, Lallukan Koru ja Kuokka, Mielitty,  PAGPeikonpoika, Pioni ja parakiitti, Puputsin puotiRiihivilla,  Simple-nukkekoditSuccaplokki

Mielityn myyntipöydästä löytyvät neulekaulurit, rintarossit, valloittavat Pitsitär-pinnit (kai huomasit kuvan postauksen alussa?), kässäpussit ja -pussukat, mutta Käsityötarvikemarkkinoiden kunniaksi myös nostalgisia käsityötarvikkeita: käsinvärjättyjä lankoja, vintage-pitsejä,  nappeja ja nauhoja. Tervetuloa!

Continue Reading

Ihan niin kuin kaikki muutkin

Naureskelin eilen aamupalalla Hesaria lukiessani. Veera Luoma-aho kirjoitti suomalaisesta sisustusmausta Sunnuntai-sivujen “Suojele minua, Mademoiselle” -jutussaan (7.8.2011, s. D3). Luoma-ahon mukaan  kotien sisustukset ovat Suomessa toistensa klooneja, ainakin asuntomessuilla ja sisustuslehdissä. Sisustamisen suhteen ollaan turvallisuushakuisia,  suositaan valkoista ja beigeä sekä klassikkohuonekaluja 50-luvulta, kuten Tapiovaaran Mademoiselle-tuolia. Kodeista puuttuu kuulemma persoonallisuus, asukkaidensa jättämä leima. Arvostelussa on perää, mutta samalla se on epäreilua. Luoma-ahon tutkailemien asuntomessutalojen sisustuksia kun eivät suunnittele talojen tulevat asukkaat. Luoma-aholle pitäisi varmaan lähettää muutamien suomalaisten sisustusblogien osoitteita.

Toisaalta tunnistin Luoma-ahon jutusta  myös itseni. Jos olisi varaa, ottaisin Mademoiselle-tuolin keittiön ikkunasyvennykseen heti. Pidän linjakkaista klassikoista ja lisäksi Mademoiselle-tuoli on mukava istua. Mahdollisesti pidän Mademoiselle-tuolista myös siksi, että se on trendikäs. Olenhan ollut trendikäs myös halutessani valkolakatut lattiat, kivisen työtason keittiöön ja keittiön välitilaan lasin. Ehkä tämäkin  kaikki on vain turvallisuushakuisuutta?

Viimeisen vuoden aikana olen joutunut omistuasunnon myötä miettimään millaisesta sisustuksesta todella tykkään ja millaisessa kodissa haluan asua. Se on ollut samaan aikaan  kivaa, mutta myös hankalaa:  olen joutunut tekemään sisustuksen suhteen kompromisseja ihan eri tavalla kuin ennen, koska kyse on ollut isommista ja pysyvämmistä ratkaisuista kuin vuokra-asunnoissa. Lisäksi olen tietysti saanut ja välillä myös joutunut kuuntelemaan toisen mielipiteen, kahden ihmisen kotia ei voi sisustaa yksin.

Jos Mies saisi yksin päättää olisi sisustus varmaankin paljon tummempi:  nytkin makuualkovin päätyseinä on harmaa, valtava divaanisohva on melkein musta ja uuden keittiön työtaso on mustaa kiveä. Minun sisustusmakuni on vaaleampi, kevyempi ja kreisimpi, panokseni sisustukseen ovat voimakkaan väriset tai muuten vaan vähän erikoisemmat kodintekstiilit.  Huolimatta omista mieltymyksistämme tämä asunto olisi muutettavissa väreiltään melko neutraaleiksi varsin lyhyessä ajassa, parissa tunnissa. Minä pidän siitä ajatuksesta, enkä koe, että asuisin persoonattomassa kodissa, vaikkei meillä räikyvän oransseja seiniä olekaan.

Siis myös meillä  on väriä  “käytetty lähinnä sisustustauluissa tai koristetyynyissä *”, kuten Luoma-aho jutussaan toteaa tämän kesäisen asuntomessualueen asuntojen sisustuksista. Olen aina pitänyt valkoisesta sisustusvärinä, mutta varsinkin nyt: Pieneen ullakkoasuntoon valkoinen väri tuo valoa.  Minua kyllä kiinnostaisi tietää miksi valkoinen nähtävästi edustaa persoonattomuutta ja miksi ihmeessä asukkaiden persoonallisuutta pitäisi korostaa jollain erityisillä väreillä.

Yllä olohuoneen siistimpi puoli: muhkurainen, mutta ah niin mukava ja kätevä sohva Askosta. Sohvapöytänä toimii meriruokoinen(?) arkku, jonka ostin Aholaidasta vuosia sitten (lasi teetetty sohvapöytää varten). Jalkalampun löysin muutama vuosi sitten Karhupuiston laidalla olleesta, nyt jo lopettaneesta vanhantavaran liikkeestä. Vitriini ja mustavalkoiset ovat sohvatyynyt Ikeasta. Moniväriset tyynyt ompelin vihdoin ja viimein viime viikonloppuna valkaisemattomasta pellavasta.

Tyynyjen kuvioinnin toteutin erilaisilla nauhoilla, näitä oli hauskaa sommitella omasta nauhavarastosta:

*) Sana koristetyyny on naurettava. Onko tyyny koriste, jos se on muualla kuin sängyssä petivaatteiden osana? Eivätkö tavalliset ihmiset löhöä sohvalla näiden koristetyynyjen päällä?

Continue Reading

Prokrastinoinnin kuningatar

Minä olen tunnettu jahkailustani, pitäis sitä, pitäis tätä. No, nyt lomalla vihdoin olen saanut päivitettyä nettisivujani (tosin Mies on hoitanut koodaamisen ja silloin minä olen vaan tyytynyt ihailemaan vieressä).

Nyt Käsityöohjeet-sivulta löytyvät englanninkieliset ohjeet Nuolitanssi- ja Villimarjatar-huiveihin (Kiitos Birgit (Ravelry-linkki)!) ja saksankielinen ohje Villimarjatar -huiviin (Danke schön Anja (Ravelry-linkki)! ). Myös Kehrätär -huivin ohje  löytyy nyt Käsityöohjeet-sivulta.

Vihreän takin ohje ei edelleenkään ole valmis ja ei valmistu tällä lomalla, koska takin tekemiseen liittyvät muistiinpanot ovat ns. varmassa jemmassa kaiken sekamelskan keskellä. Eiköhän tämän tosin helpota, jos ja kun keittiöremppa jossain vaiheessa valmistuu (nyt ei vaikuta kovin valoisalta, täytyy todeta).

Tältä näyttää keittiön puolella tällä hetkellä:

Continue Reading

Onneksi on juhannuspyhät ja loma

Tämä nauratti, tosin itse söin juhannuksena kylmien nakkien sijaan villisikamakkaraa, silliä, uusia perunoita ja salaatteja oman talon sisäpihan rauhassa. Ja sohvannurkkaan käpertymisen sijaan hurjastelin uusilla työvälineillä: toukokuun alussa tilaamani IST Craftsin värttinät olivat vihdoin saapuneet lähipostiin lomamme aikana.

Oikeanpuoleinen värttinöistä on painavampi (34g) ja sen kehrä on somistettu euroopanmarjakuusella. Vasemmalla on kevyempi (27g), villi-oliivipuulla koristettu värttinä. En ole kovin kummoinen kehrääjä, aikaisemmat kehräyskokeiluni olen tehnyt Ashfordin valtavan painavalla (81g) värttinällä  ja kotitekoisella cd-levy -värttinällä (37g). Ehkä siksi osaankin arvostaa Ianin valmistamien värttinöiden tasapainoa ja nopeutta. Olen sitä mieltä, että oikeanlaiset ja hyvälaatuiset työkalut motivoivat tekemiseen kummasti, ne kun vaikuttavat tottakai lopputulokseenkin. Olen esimerkiksi tajunnut vasta vanhempana, että lapsena olin kovin onnekas, kun vanhempani tukivat piirustus- ja maalausinnostustani kunnon kynin, värein, siveltimin ja paperein.

Kummallakin värttinällä olen kokeillut vasta Schoppel Wollen Fingerwolle -merinovillan kehräystä. Vaikka lopputulos epätasaista onkin ja kierrettä on vähän miten sattuu, niin onpa ainakin itse kehrättyä!

Ensimmäinen vyyhti: Schoppel Wollen Fingerwolle (100% merinovilla), vyyhti: 114m/73g, kerrattu kaksisäikeiseksi.

Toinen vyyhti: Schoppel Wollen Fingerwolle (100% merinovilla), vyyhti: 100m/52g, kerrattu kaksisäikeiseksi. Toinen säie on yksivärinen ja toisessa on beigeä ja harmaata villaa sekaisin.

Yksi vyyhti on vielä kuivumassa kehräyksen jäljiltä. Nyt kaikki kivat villat (joojoo, nurkista löytyy vielä pari nöttöstä susiruman värisiä) on kehrätty ja odotan villalähetystä rapakon takaa. Onneksi kesken on kolme paria sukkia ja muutama kauluri sekä keittiöremontti hermoiltavana, ei tässä ehkä ehdi kyllästyä. Vähän kyllä jo himottaisi päästä kokeilemaan Bluefaced LeicesterPolwarth ja Falkland -lammasrotujen villan kehräämistä, niitä kun kehutaan niin kovasti.

Lopuksi pitää vielä kehua kahta kehräystä käsittelevää kirjaa. Abby Franquemontin Respect the Spindle on kirja, jonka jokaisen värttinöistä kiinnostuneen aloittelijan pitäisi hankkia. Kirjassa on paneuduttu juuri värttinätekniikkaan, joka monissa muissa kehräyskirjoissa ohitetaan nopeasti ja ylimalkaisesti. Lisäksi tykkään Abbyn tyylistä: hänen mukaansa kun melkein kaikki on kehräyksessä oikein, jos siltä tuntuu.

Vaikka The Intentional Spinner -kirjassa keskitytään paljon rukilla kehräämiseen, on siinä myös hyviä yleisohjeita, jotka toimivat yhtä hyvin värttinällä kehräystä opettelevalle. Kirjan alkuosassa tosin keskitytään erilaisiin tekstiilikuituihin (ei pelkästään kehräys-näkökulmasta), mutta sekin on hyödyllistä tietoa kehräyksestä kiinnostuneelle.

Continue Reading

Lomalla

Olen kotona jälleen, keskellä keittiöremonttia. Vietimme kesäloman aluksi Miehen kanssa reilut kaksi viikkoa Etelä-Ranskassa. Pitänee laittaa vähän loman lokikirjaa blogiinkin, kunhan kahlaan kuvat läpi. Ei niitä tosin kovin montaa sataa ole.

Tein reissua varten uuden olkalaukun, joka osoittautui käytössä ihan huipuksi: mukava olalla, tilavuus noin sata litraa ja sopii väritykseltään ja tyyliltään melkein kaikkien vaatteitteni kanssa.

Laukun idea oli muhinut päässä jo monta kuukautta, sen jälkeen kun näin nämä laukut. Minun laukkuni materiaali on Varustelekan pyykkipussi ja Mieheltä käytöstä poistunut vanha vyö. Leikkasin vyön pitkittäin kahtia, että sain kaksi olkahihnaa. Pyykkipussista jäi paloja, joista saa vielä vaikkapa meikkipussin. En vuorittanut laukkua, ei tukeva puuvillakangas sellaista kaipaa. Saumat tein pussisaumoiksi, että saumat ovat huolitellut myös nurjalta.

Continue Reading

Punasukat

Sukkainnostus jatkuu, nämä valmistuivat viime viikolla ja nyt puikoilla on jo ihan toisenlaiset sukat (Minecraft -aihe on on minun ehdottama, mutta Mies valitsi motiiviksi juuri Creeperin :) ).

Sukat on neulottu Gründl Four Seasons -merkin Hot Socks Luxor -langasta (100g/420m, 75% villa, 25% polyamidi).  Sukkien malli on oikeastaan sama kuin edellisissä, silmukkamäärät ja kerrosmäärät ovat vain suuremmat. Saksalaisen (hollantilaisen) kantapään sijaan tein vahvistetun ranskalaisen. Kärjen nauhakavennuksenkin tein vähän leveämmäksi.

Lankaa meni kokoon 40/41 melkein tasan 100 grammaa, jäljelle jäi noin  kaksi metriä!  Taputtelin tämän vuoksi itseäni henkisestä selkään toisen sukan kärkikavennuksen jälkeen, olisi kyllä harmittanut, jos lankaa olisi pitänyt hankkia lisää.  Neulekäsialani on muuten löyhentynyt, aikaisemmin tällaiseen sukkalankaan sopivat 2,5 mm:n paksuiset puikot, nyt sopivat ovat 2,25 mm:n kokoiset. Käsialani on ollut aikaisemmin ohuissa langoissa vähän liiankin tiukka.

Näistä sukista tuli ehkä vähän hassun pituiset. En osaa oikein käyttää ohuita pohjepituisia sukkia, hameiden ja leninkien kanssa ne näyttävät oudoilta, polvipituiset sopivat paljon paremmin. Muuten kyllä tykkään.

Nyt sukkaprojekteja on mielessä vaikka kuinka monta. Sukkalankojakin on kertynyt vaikka muille jakaa, eli materiaalista ei ainakaan tule puutetta. Lähdemme kesälomalla Ranskaan ja koska ajattelimme viettää osan lomasta ihan vain oleiluun ja fiilistelyyn, aikaa neulomiseen kyllä riittää. Nyt vaan pitäisi keksiä, että mitä lankoja haluaisin mukaan ottaa, koska ainakaan viime vierailulla en Arlesissa lankakauppaan törmännyt.

Sopivien ukkalankojen lisäksi haluaisin löytää täydellisen sukkatekniikkaraamatun. Kirjan, jossa olisi kaikki mahdolliset (ja myös mahdottomat ja ennen keksimättömät!) sukkiin sopivat tekniikat. Kokonaisten sukkien ohjeita ei tarvitsisi olla, vaan kirja saisi olla teos Sukan Anatomiasta. Tällaista kirjaahan ei kai vielä ole olemassa, mutta toivottavasti joku tekniikkaorientoitunut sellaisen joskus tekee. Susanna ehdotti, että voisin printata mukaan kaikki Ullassa julkaistut tekniikkaartikkelit. Se on aika lähellä, mutta ei vielä ihan sitä, mistä unelmoin. Luultavammin otan lomalle mukaan joukon sekalaisia ohjeita ja sovellan itse, niinhän se normaalistikin toimii. :)

Continue Reading

Kaulakoru silkkilangasta

Ihastelin töissä Silk Indianin Kohinoor Silk -kierrätyssilkkilankaa ja olin valmis säilömään sitä lasipurkissa, niin kaunista se on. Lopulta lanka (tai osa siitä, hamstrasin noita vyyhtejä aikas monta…) päätyi kaulakoruksi. Huiman kirjavaa silkkiä rauhoittamaan virkkasin merseroidusta puuvillasta ympyröihin yksivärisen reunuksen ja ompelin koristeeksi joukon yksivärisiä nappeja. Virkattujen korujen idea ei ole minulle mitenkään uusi, muoto on tuttu jo monen vuoden takaa Riemupyörä-rosseista.

Rakastan tuota kaulakorua ja uutta kesäpuseroani. Olen siinä mielessä outo, että pidän kaikkien inhoamasta muotiväristä, korallinpunaisesta. Korallinpunainen sopii mielestäni hyvin ihoni, silmieni ja hiusteni väriin.  Minulla on kaksi värimaailmaa, joita rakastan: Kirkkaat ja puhtaat korallin, oranssin, violetin, turkoosin, limenvihreän ja keltaisen sävyt. Sitten ovat sameat vihreät ja ruskeat, erilaiset voimakkaat punaiset. Näitä on aika vaikea yhdistellä toisiinsa, ehkä se on syy, miksi olen helisemässä garderoobini kanssa.  Ja miksi sitten usein päädyn pukeutumaan mustaan.

Mutta katsokaapa nyt näitä silkkivyyhtejä, eivätkö olekin hurmaavia!

Continue Reading

Vedenneidon sukat

Jostain syystä en ole neulonut sukkia pitkään, pitkään aikaan. Edellisestä parista itselle on ainakin kolme vuotta. Mutta nyt oli pakko ryhtyä, koska toiseksi viimeiset villasukkani sanovat sopimuksen irti ihan muutamassa viikossa. Ja aina palelevainen ihminen ei villasukitta osaa olla!

Sukissa materiaalina on Hjertegarnin Kunstgarn -lanka (75% villa/25% polyamidi, 420m/100g) kaksinkertaisena kahdelta kerältä. Yksisäikeinen, melko löyhäkierteinen lanka toimii hyvin myös kaksinkertaisena, neulospinnasta ei tule liian jäykkää, vaan kimmoisaa. Neulos on aika paksua ja se on hyvä, koska nyt ensi hätään tarvitsin sukat, jotka pitävät kotona lämpöisenä, mutta toki nämä kumi- tai talvisaappaasiinkin mahtuvat.  Lankaa kului noin 135 grammaa ja käytössä olivat 3,5 mm puikot (puikot olisivat voineet olla puolta numeroa pienemmätkin).

Malli on omasta päästä, mutta toki tämä on aika perusmalli. Värikkäässä langassa toimii kauneiten yksinkertaisimmat mallit. Sukkien väritys on kuin öljyläikkä, kaunis ja väriä vaihtava. Mallineulos, joka on kirjasta Suuri Ompelu- ja käsityökirja (Karisto, 1966),  antaa sääressä ja jalkapöydässä joustovaraa.

Nämä sukat valmistuivat niin vauhdilla ja kivuttomasti, että innostuin sukkien neulomisesta uudelleen. Seuraavat sukkalangat ovat  jo puikoilla, kaikkeen varautunut ihminen kun on täyttänyt kapioarkun sukkalangoilla, vaikkei sukkia itselle ole vuosikausiin neulonutkaan :) Onneksi villasukkia ei enää ulkona tarvitse, äitienpäivänäkin astelin Mummolan pihamaalla paljain jaloin ja tällä viikolla on iltapäivisin tulla ja mennä paljain säärin. Kevät <3

Continue Reading

Pitsiä vihreästä puuvillasta

Tämä neuletakki sai alkunsa oikeastaan jo viime kesäkuussa, mutta aivan erilaisena. Tarkoitus oli tehdä hyvin yksinkertainen sileäneuloksinen neuletakki merseroidusta puuvillasta. Yksinkertainen siksi, että suurin osa neuletakeistani on aika erikoisia ja eivät tyylillisesti sovi kovinkaan monenlaisten vaatteiden kanssa.  Aloitin siis neulomaan sileää neuletta, jaksoin neuloa vartalo-osaa noin kymmenen senttiä ja sitten kyllästyin. Sileä neulos tylsästä sileästä puuvillasta on tosiaan tylsää! Neuleen alku jäi kässäpussiin ja muutossa se joutui vaatehuoneen perälle.

Nyt helmikuussa sitten totesin, etten jaksa neuloa aivan perusneuletakkia ja purin viimekesäisen takin alun. Takissa on pakko olla jokin juju, oli se sitten joku yksityiskohta tai vaikkapa vähän erilainen pitsineule.  Tällainen siitä sitten tuli.

Takki pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön Berliinin reissulla, napit sain kiinnitettyä lähtöä edeltävänä iltana. Kuvia (joista tietty on kiittäminen maailman parasta matkaseuraa eli aviomiestäni) varten kiipesimme Volkspark Friedrichshainissa sijaitsevalle bunkkerivuorelle, joka tosiaan on rakennettu sodanaikaisen bunkkerirakennelman päälle. Todella kreisiä, koska vuori vaikuttaa jotenkin todella luonnolliselta.

Toisesta Berliinin rakennusprojektista: Neuletakkikuvissa itseasiassa siintää taustalla minun mielestäni Berliinin hienoin rakennus, jättimäiseltä joulukoristeelta näyttävä tv-torni (ylemmässä kuvassa tuossa käteni yläpuolella :) ).

Takki on oikeastaan todella perusneuletakki, mutta itse tykkään sileän merseroidun puuvillalangan ja kolmiulotteiselta näyttävän pitsineuloksen liitosta. Kolmiuloisuutta ja volyymia pitsineulokseen tuovat ainaoikeinneulotut raidat.

Takin malli ja pitsineulos on omasta päästä ja olin aika ihmeissäni, kun Ravelrystä jossain vaiheessa katselin, että mitä muuta Rico Designin Essentials Cotton DK -langasta on tehty. Yksi ravelrylainen oli tehnyt Kim Hargreavesin Anaïs-neuletakin ja sehän on tyyliltään aika samanlainen kuin minun takkini, vaikka toki onkin paljon niukempi ja lyhythihainen. Ehkä lanka halusi juuri tämän tyyppiseksi takiksi :)

Neuloin takin vartalo-osan yhtenäisenä hihoihin saakka, neuloin hihat ja takin yläosan perinteisesti erikseen ja istutin hihat lopuksi kädentielle ompelemalla. Vartalo-osassa pitsineulos osoittautui aika haastavaksi: olin neulonut takkia jo parikymmentä senttiä, kun jouduin myöntämään, että sen vartalonympärys oli melkein neljänneksen liian iso (tällaista urpoilua ei ole tapahtunut aikoihin ja purkaminen otti todella päähän!). Hihaistutus näyttää takapuolella jotenkin paljon oudommalta kuin etupuolella, muuten takki istuu hyvin.

Lopuksi neuloin nappilistan ja pääntien reunan. Minulla on jonkinlainen pakkomielle saada nappilista ryhdikkääksi, ettei se löpsötä tai irvistele kiinni tai auki ollessaan. Puuvilla on villaa paljon armottomampi materiaali ja tässä takissa en saanut nappilistaa niin kauniiksi kuin olisin halunnut. Listä vähän töröttää ylä- ja alareunasta.

Neuletakin tiedot

  • Lanka: Rico Designin Essentials Cotton DK (130m/50g) 400g
  • Puikot: Pyöröpuikot, Pitsi-Addit 3,5 mm
  • Neuleen koko n. 42/L

Napit ovat löytö kirpparilta vuosien takaa. Ne ovat kevyttä materiaalia ja oikeastaan sinivihreät, jostain syystä kuvassa ne näyttävät melkein mustilta. Nappien materiaali on kevyttä, se vaikuttaa melkein paperimassalta.

Kuvia lisää Flickrissä.

Continue Reading

Keväinen irtiotto

Olin viime viikon talvilomalla. Alunperin oli tarkoitus viettää loma ihan vain kotia rempaten, mutta koska lattialistojen laitto oli odottanut jo kahdeksan kuukautta, emme nähneet syytä miksei se voisi odottaa vielä muutaman viikon. Remppa sai siis jäädä kesken, kun päätimme lähteä Berliiniin muutamaksi päiväksi.

Tällä kertaa pyörimme lähinnä Prenzlauer Bergin alueella, ihan jo senkin takia, että hotellimme sijaitsi siellä. Ihastuin alueeseen todella, vaikka berliininsuomalaiset tuntuvatkin pitävän aluetta tylsän porvarillisena ja keski-ikäisenä :) Kaupunginosa on kuitenkin täynnä pieniä mielenkiintoisia putiikkeja, viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita. Seuraavana muutamia helmiä

Memory Berlin (Schwedter str.2 Prenzlauer Berg Berlin (U2 Senefelder Platz)) on upea  vintage-kauppa, jossa tekee löytöjä. Ja kyllä, nyt harmittaa, etten ostanut käyttämätöntä punaista nahkaista olkalaukkua 60-luvulta 25 eurolla.

Prenzlauer Bergissä kannattaa lähteä shoppailemaan ja kiertelemään varsinkin lauantaina. Silloin ihmisiä on hurjasti liikkeellä ja Kollwitzplatzilla on hienot markkinat. Seuraavat kaupat sijaitsevat Wörtherstrassella:

Seuraavassa kuvassa on tähän mennessä tsekkaamistani berliiniläisistä lankakaupoista ihanin. Mopo alkoi kaupassa keulia “ehkä vähän”, mutta lähinnä ostin Loopsin omaa lankaa nimeltä Trapper 3.5 (merinovillaa ja kashmiria, langasta lisää joskus myöhemmin). Liikkeessä on valikoimaa useilta lankamerkeiltä ja luonnonkuidut ovat pääosassa. Tarjolla on myös raakasilkkivaatteita ja sukkia. Kaupassa ei sitten käy luottokortit eivätkä kaksi myyjätärtä juuri puhu englantia. Mutta eihän se ostamista estä ;)

Kollwitzplatzin lauantaitori oli yksi matkan kohokohdista. Torilla on myytävänä ruokaa ja ruokatarvikkeita, kaikenlaisia kummallisuuksia, kuten koju jossa myytin salmiakki- ja lakritsimakeisia (Suomi oli hyvin edustettuna), paikallisten käsityöläisten tuotteita ja vähän eksoottisempaakin tavaraa. Tori on selvästi profiloitunut alueensa mukaan: Prenzlauer Bergin alueella kun asuu paljon hyvätuloisia hieman boheemeja ihmisiä.

Bongasin torilta todella hienoja perulaisia kirjoneulemyssyjä ja -kynsikkäitä. Valitettavasti tuollaiset pipot eivät minulle sovi, päädyin siis vain kynsikkäisiin (ne pilkahtavat pari kuvaa alempana).

Perulaiset neuleet ovat todella hienoja ja nyt minua harmittaa etten ostanut kuin ne yhdet kynsikkäät. Osassa neuleista oli käytetty jännää kirjoneuletekniikkaa: Nypyt on neulottu eri värillä kuin pohjaneulos. Klikkaa alempi kuva isommaksi!

Kollwitzplatzin markkinoilta saa myös uutta herkkuruokaani: maalaisranskalaisia tryffelimajoneesilla. Päälle sitten hörppäsin vehnäolutta. Ihan taivas!

Tällä kertaa pääsimme myös sunnuntain kirppareille. Lähdimme virkkuina ensiksi Arkonaplatzille ja sitten Mauerparkin kirppikselle. Arkonaplatzin kirppis on mielenkiintoisempi ja valikoidumpi sekä ehkä noin 20 kertaa Mauerparkia pienempi. Toisaalta Mauerparkissa voi tehdä löytöjä, nauttia todella rennosta tunnelmasta ja hyvästä ruuasta. Minä en ostanut mitään, mutta Mies löysi edullisen ja hyväkuntoisen kameran 1900-luvun alusta.

Arkonaplatzilta löytyy kodin somistukseksi vaikka mitä, vaikkapa kultainen mallinukke!

Seuraavat kuvat ovat Friedrichshainin alueelta. Volkspark Friedrichshain -puisto on kauniilla säällä käymisen arvoinen, siellä on todella erikoinen satuaiheinen suihkulähde, joka ei tosin vielä ollut toiminnassa nyt maaliskuun alussa. Kuvassa yksi suihkulähdettä ympäröivistä kummallisista patsaista, huomaa kissi naisen sylissä. Mistäköhän sadusta tässä on kyse?

Tämä kuva on oikeastaan omistettu äidilleni. Eräässä Kreuzbergin kaupunginosan baarissa oli hyvin tyytyväinen baarikoira, joka heittäytyi seuraamme (kuvassa hän istuu tuolilla), koska häneltä otettiin leikkikalu eli metallinen pullonkorkki pois suusta. Ihana otus.

Mikä Berliinissä on lomalla parasta? Edullinen ruoka, ziljoonat kuppilat ja kaikki pikkupuodit. Mikä taas on kamalinta? Se, ettei parin Berliini-päivän jälkeen jaksa enää syödä kaikkea mitä haluaisi.

[Kuvat on otettu Desire HD:lla Vignette-ohjelmalla, koska huomasin vasta lentokenttäbussissa unohtaneeni kameran kotiin. Olipas hassua olla liikenteessä ilman kameraa!]

Continue Reading